Heissuli!

En ole huomannut tänne käydä mainostamassa, että uusi blogi löytyy osoitteesta:
http://mossycoat.blogspot.com/

joten tehtäköön se siis nyt.
Ja siellähän oon ahkerasti jo päivittänyt, joten tulee vähän enemmän postauksia sitten minultakin.

Hyvää kevättä kaikille!

Metsä minun kotini - kehitystä eteenpäin

Metsä minun kotini

Iki-ihanat sudenkorennot ovat saaneet kaverikseen akaatteja ja upeita lasityynyjä. Olen ajatellut hankkia korentoja myös hopeisina taas pitkästä aikaa, jotta voisin tehdä superylelliset (siniset) korvikset.

Tässä vielä syksyisemmät Metsät Picasso-lasilla ja hempeällä akaatilla. Tilasin myös matskuja semmoisiin "valekorviksiin", jotka sopivat reiättömille korville. Ajattelin niihin keijuaihetta, katsotaan miten käy toteutuksen.

Metsä minun kotini

Ihanuuksia Dawandassa

Olen ihastunut käsityökauppa Dawandaan sen helppouden ja ihanien tuotteiden vuoksi.
Esimerkiksi tätä mekkoa olen katsellut pitkään huokaillen. Eikä edes ole kallis...

Löysin myös söpön kaupan, jossa on kangaspäällysteisiä helmikoruja, kuten tämä. Aika suloinen!

Olen yrittänyt keksiä kuinka saisin lisää katselukertoja omalle Dawanda-putiikilleni. Utupuulla pitäisi ehkä olla laadukkaammat kuvat siellä, mutta minkäs teet kun ilma on kovin harmaa eikä järkkäriä ole; pikkuruiset tuotteet vaatisivat esim. makron tai ainakin kunnollisen valaistuksen, jotta yksityiskohdat eivät pikselöityisi niin pahoin. Laitoin tuotteita myyntiin eilen ja viime viikolla, mutta katsojia niillä on ollut kovin vähän. Pitäisi kehittää jonkinlainen mainostuskampanja, joka suuntautuisi muihin kuin kavereihini. :D

Ja pitäisi bloggata ja antaa itsestään enemmän, tuottaa jotain kunnollista sisältöä tänne. En vain vielä osaa. :D

Kuva: Olli Niemitalo.
Koru: Kalastajan vaimo.

Laitan muutaman kuvan vanhoista koruista, koska uusia ei ole tullut viime aikoina. Ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat ystäväni Ollin käsialaa ja niissä on mielestäni hienosti visioitu miljöö.

Olen yrittänyt tehdä elokuun teemakorua "Sadonkorjuu", mutta helmet eivät asetu oikein eikä mikään näytä hyvältä. Elokuun kivi, peridootti, on osoittautunut itselleni hankalaksi. Mutta jaksan uskoa, että lopulta ponnistelu palkitaan. Ne ovat niitä parhaita hetkiä kaikessa luovassa työssä; vääränkuuloinen runonpätkä tai huono melodiakulku avautuu äkkiä oikein. Miksei siis myös käsityössä kävisi niin.

Olen herätellyt kadonnutta inspiraatiota lukemalla kirjoja ja kävelemällä luonnossa. Lisäksi olen miettinyt mistä materiaaleista jatkossa koruni teen; minusta on tärkeää, että Utupuun mallistoista tulee entistä ekologisempia ja että niissä hyödynnetään kierrätys- ja luonnonmateriaaleja.

Olen jälleen innostunut vanhasta käsityöharrastuksestani; polymeerimassatöistä. Massasta saa tehtyä aivan upeita helmiä - eikä tarvita kuin ripaus kärsivällisyyttä. Massaharrastuksen voi aloittaa kuka vain ja milloin tahansa; materiaalit ovat halpoja ja muovailu on mukavaa. Järisyttävän hienoja massakoruja voi katsella esimerkiksi tästä kirjasta:

Ronna Sarwas Weltman: Ancient Modern: Polymer Clay + Wire Jewelry.

Jatkossa Utupuun mallistoihin tulee puu-, luu- ja kasvikoruja (joskaan en aivan vielä tiedä miten kasvikorut toteutan - mahdollisesti prässättyjä ja käsiteltyjä kukkia tulee lasisen kuoren alle). Mutta tsekkiläisistä lasihelmistä, rakkauksistani - niistä en luovu koskaan.

Metsä minun kotini. Kuva minun.

Metsä minun kotini - vihreä. Kuva: Olli Niemitalo.

Kadonnutta inspiraatiota etsimässä

Mielikuvitusmaailmoissa, tällä kertaa toisten.


Ensiksi, ihailtavaa kekseliäisyyttä ja suloisia kuvia seuraavassa blogissa:

http://milasdaydreams.blogspot.com/


Ja vanhoja rakkauksia vuosien varrelta:


Paul Klee: Magic Garden


Paul Klee: Fish Magic


Claude Monet: The Artist's Garden in Argenteuil



"I want the concentration and the romance, and the worlds all glued together, fused, glowing: have no time to waste any more on prose. "

- Virginia Woolf

Unilinnan ovella

Tämä blogi on uinunut hieman liian pitkään. Tomutin ja siivosin; vanhat merkinnät lensivät ullakon ikkunasta taivaan tuuliin.

Tänään suunnittelin ja tein mittavan määrän uusia koruja. Kuvan värikäs hopeakoru on viime viikonlopulta: Unilinnan ovella. Minusta ainakin ihanimmissa unissa ja unelmissa pitää olla vähän pastellivärejä. Taidan olla hieman romantikko. Lempeät karkinväriset akaatit olivat makoisa heräteostos.