Kuva: Olli Niemitalo.
Koru: Kalastajan vaimo.

Laitan muutaman kuvan vanhoista koruista, koska uusia ei ole tullut viime aikoina. Ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat ystäväni Ollin käsialaa ja niissä on mielestäni hienosti visioitu miljöö.

Olen yrittänyt tehdä elokuun teemakorua "Sadonkorjuu", mutta helmet eivät asetu oikein eikä mikään näytä hyvältä. Elokuun kivi, peridootti, on osoittautunut itselleni hankalaksi. Mutta jaksan uskoa, että lopulta ponnistelu palkitaan. Ne ovat niitä parhaita hetkiä kaikessa luovassa työssä; vääränkuuloinen runonpätkä tai huono melodiakulku avautuu äkkiä oikein. Miksei siis myös käsityössä kävisi niin.

Olen herätellyt kadonnutta inspiraatiota lukemalla kirjoja ja kävelemällä luonnossa. Lisäksi olen miettinyt mistä materiaaleista jatkossa koruni teen; minusta on tärkeää, että Utupuun mallistoista tulee entistä ekologisempia ja että niissä hyödynnetään kierrätys- ja luonnonmateriaaleja.

Olen jälleen innostunut vanhasta käsityöharrastuksestani; polymeerimassatöistä. Massasta saa tehtyä aivan upeita helmiä - eikä tarvita kuin ripaus kärsivällisyyttä. Massaharrastuksen voi aloittaa kuka vain ja milloin tahansa; materiaalit ovat halpoja ja muovailu on mukavaa. Järisyttävän hienoja massakoruja voi katsella esimerkiksi tästä kirjasta:

Ronna Sarwas Weltman: Ancient Modern: Polymer Clay + Wire Jewelry.

Jatkossa Utupuun mallistoihin tulee puu-, luu- ja kasvikoruja (joskaan en aivan vielä tiedä miten kasvikorut toteutan - mahdollisesti prässättyjä ja käsiteltyjä kukkia tulee lasisen kuoren alle). Mutta tsekkiläisistä lasihelmistä, rakkauksistani - niistä en luovu koskaan.

Metsä minun kotini. Kuva minun.

Metsä minun kotini - vihreä. Kuva: Olli Niemitalo.